Tutustumiskäynti keskolaan.

No niin. Täällä ollaan nyt sitten Taysin 4A osastolla.
Ristiriitaisin tuntein.
Toisaalta toivon, että Hän saisi kasvaa tuolla vatsassa, turvassa vielä viikkoja. Mutta se, että yksin makaan täällä, ja se tällähetkellä kaikista rakkain on yksin kotona, suoraan sanottuna kyllä harmittaa. Ikävä on suuri, vaikka tiedänkin että mies kyllä pärjää kotona, ja pitää kodin pystyssä kaikinpuolin.
Välimatka kuitenkin on n. 2,5 tunnin pituinen. Eli käytännössä päivittäin tuon välin ajaminen on lähes hulluutta. Erityisesti sen takia, että minusta ja vauvasta kyllä pidetään täällä hyvä huoli. Onneksi on puhelimet, aina voi nimittäin soittaa, kun ikävä yllättää.
Ja kyllähän me soitellaankin. Niin, ja whatsupilla voi lähettää videoita meidän aamu- ja iltajumpsutuksista sykekäyrällä.

Siihen, miksi täällä nyt ollaan.
Maanantaina menimme yhdessä tuumin kasvukontrolliin Seinäjoelle, tarkoituksena vielä katsoa myös nuo napanuoran virtaukset huolella. Painoarvioksi saatiin 1108 g ja nyt tuossa napavirtauksessa näkyi selkeästi blokkeja, eli katkoja. Katkot eivät luonnollisestikaan ole hyvä asia.
Lääkäri konsultoi Taysin äitipolin erikoislääkäriä, joka suosittelikin lähtemään Tampereelle kutakuinkin välittömästi.
Saimme siis päivystyslähetteen Taysiin, kävimme kotoa hakemassa minulle hieman tavaroita ja lähdimme matkaan. Synnytysvastaanoton kautta, lääkärin otettua sykekäyrän vauvasta ja kurkattua pikaisesti ultralla, päädyimme tänne vuodeosastolle 4A.

Sain huoneen (jossa toistaiseksi olen saanut olla yksin) ja aina yhtä mukavat & tyylikkäät sairaalavaatteet. Erityisesti inhoan noita sairaalan putkisukkia. Ne voisi tunkea syvälle sinne, minne aurinko ei paista.
Mekko on miellyttävä ja mukava, ei kiristä eikä purista. Mitä nyt vatsan kohdasta hieman napit pingottaa.
Jäähyväiset miehelle, hän lähti kotiin ja itse yritin asettua mahdollisimman mukavasti uuteen yksiööni.

Illalla vielä otettiin sykekäyrä vauvasta, ja käyrä olikin oikein mallikas. Reaktiivinen.
Tuntuu, että Hän oikein villiintyy, kun sykkeen jumputus alkaa kuulua. Heittää jos jonkinlaista volttia, niin että liikkeet näkyy ihan selkeästi vatsan päältäkin päin. Itse joudun pidätellä naurua, etten hytkyisi ja heiluttaisi Häntä vielä enempää.

Tiistaina vuorossa oli lääkärin vastaanotto, jossa hyvin tarkasti mittailtiin vauvan koko, joka oli nyt 1160g ja erityisen tarkasti mitattiin napanuoran virtauksia, sekä veren virtausta vauvan sydämessä ja aivoissa.
Uutiset olikin hyviä, ja näyttäisi siltä, että blokit eivät ihan jatkuvia olisikaan. Ainakin joistain kohdista napanuoraa saatiin mitattua oikeinkin hyviä virtauksia. Niiltä kohdin, missä nuora on oikein mutkalla ja kierteellä tulokset olivat huonompia. Hyvä uutinen oli myös se, että vettä oli hyvin, se ei ole vähentynyt.
Lopputulemana kuitenkin oli, että jään osastolle seurattavaksi. Toistaiseksi. Sykekäyrä aamuin illoin, verenpaineen mittausta muutaman kerran päivässä.
Verenpaine onkin ollut koholla, niin että jopa alapaine on jonkin kerran ollut yli 100. Hurja lukema minulle.
Ja tuo verenpaineen nousuhan on perinteisesti yksi merkki alkavasta raskausmyrkytyksestä. Se ja täyslepohan tästä enää puuttuu.

Eilen rakas R kävi, seurana, tuomassa tavaroita ja hetken jopa köllötteli vieressäni sairaalasängyllä. Häntä kyllä hirvitti hieman, että mitä jos sänky rätkähtää rikki. Eipä rätkähtänyt, vaan kesti natisematta meidät kaikki kolme. Kahvilla ja jätskilläkin käytiin.
Ikävä tulee kuitenkin aina heti, kun hisdin ovi kolhahtaa kiinni.

Kätilöt osastolla on tosi mukavia. Vointia kysellään mennen ja tullen. Ruokaa tulee tasaisin väliajoin. Ja se jopa maistuukin joltain, kun pintaan ripottelee reippaasti aromisuolaa. R nauroikin, kun käydessään aromisuolapurkin toi, että toiset miehet tois varmaan kukkia, mutta meillä nuo lahjat ja tuliaiset on aina aika maanläheisiä.

Tänään yksi aamuvuoron kätilöistä ehdotti, että haluanko käydä tutustumassa keskolaan. Tottakai halusin, kun vielä omin jaloin sinne pystyin marssimaan. Mielestäni melko mahtava mahdollisuus. Ystävällinen hoitaja otti minut vastaan, kierrätti koko vastasyntyneiden teho-osaston läpi. Pienten tehohoitohuoneeseen ei päässyt sisälle, mutta ovesta katsoimme sinnekkin. Rohkaisevasti hoitaja kertoi, että me ollaan jo hyvillä viikoilla vauvan kanssa. Ja kertoi, että mahdollisimman nopeasti vauva sitten siirretään omaan keskussairaalaan, lähelle kotia ja lähelle vanhempia. Heti kun vauva vain siirron ambulanssilla kestää.
Muistutti siitä, että vanhempien täytyy läsnäolon lisäksi muistaa pitää huolta itsestään ja muistaa nukkua ja syödä.
Jopa imetysasioista puhuttiin pitkät pätkät, maidon lypsämisestä ja siitä miten tärkeää se oman äidin maito on erityisesti keskosvauvalle.

Huomenna edessä on taas lääkäri ja vauvan ultraus. Sillä tiedolla sitten taas eteenpäin. Sykekäyrä, ultraus, lääkärintarkastus ja kirjaimellisesti päivä kerrallaan. Tällähetkellä tavoitellaan rv 32 täyttymistä. Se päivä koittaisi ensiviikon keskiviikkona.

Toistaiseksi vielä lapseton, mutta tuleva keskosen äiti.
-M-

Paluu maanpinnalle ja sairaslomalle. Perkele.

Kasvukontrollipäivä. Matto vedettiin taas jalkojen alta.
Johan tässä nyt monta viikkoa olikin kaikki hyvin. Liian hyvin ja tasaisesti.
Tiedättekö sen kun suututtaa niin, ettei meinaa housuissaan pysyä. Kun on pettynyt itseensä, niin että itkettää. Kun toivoo jotain niin paljon, että kääntää jo katseensa tuonne ylös jonnekkin, vaikkei oikein mihinkään uskokaan. Kun tekisi mieli hautautua peiton alle ja herätä kahden viikon kuluttua.
Siltä tuntuu tänään.

Kontrolli äitipolilla ja lääkärinä onneksi taas osaston ylilääkäri, erikoislääkäri Saranen. Mukava, rehellinen ja suorapuheinen. Luotettava mies.
Uutiset kuitenkaan ei kovin hyviä. Bebe on kasvanut viimeisen 10 päivän aikana vain vaatimattomat 56 grammaa. Painoarvion ollessa nyt sitten edelleen alle kilon. 966 grammaa, tarkalleen ottaen. Nyt on pudottu pois siltä alimmalta käyrältä. Viiva menikin vaakasuoraan sen sijaan, että olisi kohonnut kauniisti käyrän mukaan.

Napanuoran virtaukset oli muistaakseni jotenkin koholla. Virtauksessa oli siis toisensanoen vastusta. Eli ei hyvä.
Jos tuosta jotain hyvää kaivetaan, niin blokkeja, eli pysähdyksiä ei ainakaan vielä ollut havaittavissa. Virtaus on siis tasaista, vaikkakaan ei niin hyvää.
Ja koska virtaus oli huonoa, niin se heijastui heti hänen aivojensa veren virtauksessa. Se oli alarajoilla. Vielä ihan hyvä, mutta näkyi kuitenkin, että veri virtasi paremmin tärkeimmille elimille.

Verenpaine oli hyvä, ja käyrällä maatessa beben sykettä ei meinattu saada kunnolla kuuluviin, koska hän vaihtoi aina asentoa, kun kunnon kuuluvuus saatiin. Moninaisten viritysten jälkeen kuitenkin onnistuttiin. Ilmeisen hyvät oli sykkeetkin. Tasaiset jumpsutukset.

Viimeistään siinä vaiheessa kauhistuin, kun mainittiin Tampere. Ja seuraavassa lauseessa kortisoni.
Lääkäri soittikin TAYS:in päivystävälle synnytyslääkärille ja kertoi tilanteen. Tampereelta kuitenkin oltiin sitä mieltä, että ihan niin suuri hätä ei ole, että päivystystapauksena sinne tarvitsisi lähteä. Vauvan liikkeet kuitenkin tuntuu ihan hyvin.
Kiireellinen lähete sinne kuitenkin laitettiin. Lähipäivinä sitten pitäisi sieltä kuulua jotain. Puoleen tai toiseen. Viikkoja kun kuitenkin kasassa meillä on vasta 29+5.
Kortisonipiikki kankkuun ja kontrolliaika Seinäjoen äitipolille ensiviikon maanantaiksi, josko vaikka sinne Tampereelle lähtöä ei vaikka tulisikaan. Huomenna toinen kortisoni annos vielä, keuhkojen kypsyttelyksi. Varmuuden vuoksi, jos vaikka täytyy lähiviikkoina toimia, niinkuin lääkäri asian ilmaisi. Sokerit ei tälläkertaa kiinnostanut ketään. Vaikka hyviä ne kyllä on ollut onneksi.
Sairasloma, mielenrauha, syöminen, liikkeiden seuranta, henkinen hyvinvointi. Siitä on seuraavat päivät tehty.

Kannustus lähipiiristä on uskomatonta. Kun oma mieli on musta, ja usko jossain helvetin perkeleessä.
Ja tuo mun mies. Mitä mä olisin ilman? Miten mä pärjäisin, tai miten ME pärjättäisiin?
Voin kertoa, että ei kyllä mitenkään.

Taas mä toivon. Niin paljon me toivotaan, että tuo pieni pippuri kasvaisi. Kasvaisi mielummin tuolla vatsassa, kuin ulkopuolella. Me oltais mieluusti kotona vielä. Yhtenä kappaleena. Ja kasvettais. Isoksi ja vahvaksi.


Lapseton, edelleen. Ja vähän väsynyt vastoinkäymisiin.
-M-