Minä -M- wannabe mutsi.

Minä. 36-vuotias nainen.
Nainen joka olen aina halunnut eniten vain olla vaimo ja äiti. Perheellinen.

Niin kauan kuin tietoisesti muistan, olen halunnut olla äiti. Jo hoitaessani nuorempia sisaruksiani ajattelin, että tämä on se minun juttu. Huolehtiminen ja hoivaaminen. Kodinhoito.
Mutta elämä ilmiselvästi oli eri mieltä.

Seurustelin, jopa kihlauduin alta parikymppisenä luullen, että tätä on parisuhde, rakkaus ja oikea elämä. Olin kuitenkin TODELLA väärässä. Erosin ja aloin elää villejä nuoruusvuosia.

Viiletin yöelämässä nuorempien ystävieni kanssa, vailla päämäärää. Ehkä alitajuisesti etsinkin sitä oikeaa, mutta pääasiassa pidin vain hauskaa, murehtimatta vuosia, joita minulle väistämättä kokoajan kertyi lisää. Tietoinen olin siitä, että naisen hedelmällisyys lähtee laskusuuntaan naisen täytettyä 25 vuotta. Mutta ajattelin kuitenkin olevani vielä nuori. Ja että aikaa olisi, ja että kun se oikea vihdoin löytyisi, niin lasten hankkiminen olisi helppoa ja jopa suunnitelmallista.
Rakensin talon. Rakkaustalon. Yritin tällä rakentaa elämälleni ehkä jotain pohjaa, johon perheen voisi perustaa.
Ystäväni vakiintuivat ja perustivat onnellisina perheitä. Lisääntyivät, noin vain.
Minä mietin elämääni, kunnes olin totaalisen pysähdyksen tarpeessa.

Kaikki alkoi siitä, kun isäni isä kuoli. Paappa, Yksi elämäni esikuva oli poissa.
Minuun sattui, liikaa. Menetys sai minut avaamaan silmäni.
Päätin ottaa aikaa itselleni. Jättäytyä kiireisestä kolmivuorotyöstä, ja katsoa mitä elämällä on minun varalleni suunniteltuna. Vuorotteluvapaa oli oikeastaan ainoa mahdollisuus minulle.

Ja mitä tuo vuorotteluvapaavuosi toikaan minulle?
No, oikeastaan se toi minulle lyhyesti sanottuna elämän. Miehen. Ihmisen jonka kanssa perustaa perhe ja yhteinen koti.
Mitenkään väheksymättä elämääni ennen tuota vuotta, koska enhan minä olisi minä, ilman kaikkea kokemaani, tekemääni ja näkemääni.

Tarinamme on kuitenkin vasta alussa. Se, että löytää elämänsä rakkauden, ei kuitenkaan aina riitä. Huomasin, että elämä oli edelleen kanssani erimieltä.

Edelleen, eniten haluaisin olla äiti.

-M-