Lue ihmeessä teksti läpi ja mieti hetki sen jälkeen mitä juuri luit. Kuka oikeasti saa kysyä ja keneltä? Mitä toiselle ihmiselle voi perheen perustamisesta sanoa vai saako sanoa? Itse olen joskus joltain tuon kysymyksen kysynyt ja enää koskaan en sitä virhettä tee.
Mun ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä, joille on tarjoutunut mahdollisuus perheen perustamiselle ja he ovat mahdollisuuteen tarttuneet. Kuuluu myös ihmisiä joille tätä mahdollisuutta ei ole annettu, vaikka puitteet on kunnossa. Kuuluu ihmisiä joilta tämä mahdollisuus on viety, puitteet siinä samalla. Kuuluu ihmisiä joilla olisi mahdollisuus, mutta ei puitteita.
Meitä on niin moneen. Monella on syynsä lapsiin tai lapsettomuuteen, mutta loppupeleissä se on jokaisen ihmisen sekä pariskunnan oma asia. Saattaa jopa tehä hallaa kun sitä lähtee puolihuolimattomasti kyselemään.
Mä oon tän elämäni aikana kuullut kommentteja päätöksestäni olla haluamatta lapsia vaikka mitä. "Kyllä sä viä muutat mieles." "Katotaan hei kymmenen vuoden päästä." "Vielä tulee mies joka haluaa lapsia ja teet niitä sen kanssa." "Et voi vielä tietää varmaks kun oot noin nuori." "Kaikkihan lapsia haluaa." "Nyt kun on omakotitalo niin kohta tulee lapset kuvioon vai?"
Ihmiset mitä helvettiä? Mitä kysymyksiä tai tokasuja noi oikein on? Onko kukaan joka on noin sanonut/kysynyt niin hetkeekään miettiny et ei helkutti, pystyinkö just oikeesti sanoon noin?
On naisia jotka eivät ole "syntyneet äideiksi" ja se ei muuta tätä maailmaa mitenkään. Jos ei halua lapsia ei niitä tee, ei ainakaan siks, että joku toinen niitä haluaa jos itse ei. En koskaan olis tehnyt lapsia miehelle vain siksi, että hän haluaisi. Perheen perustaminen on kahden kauppa, sitä ei voi tehdä jos molemmat ei sitä halua. Yhden kauppa se voi olla silloin, kun puolisoa ei ole löytynyt ja päättää yksin hankkia lapsen, mutta siihen asiaan en pureudu tämän enempää.
Ne mun ystävät joille perheen perustaminen ei ookkaan ollu tosta noin vaan, läpihuutojuttu, saa mun sympatiat. Ne lukuisat vastaukset lukuisiin kysymyksiin. Jo valmiiksi pahaa mieltä pahoitetaan vain ajattelemattomuuden takia. Mieti tilannetta jossa kysyt joltakin, että "Koskas teille tulee lapsia?" ja saat vastaukseksi, että "En/emme voi saada lapsia." Mitä teet siinä tilanteessa? Vaihdat vaan lennosta puheenaiheen kun järkytykseltäsi pystyt? Mietit et ei hitto mitä menin kysymään? Vai lähetkö kaiveleen asiaa lisäkysymyksillä? Niin, kannattaa miettiä että mitä sitä keneltäkin voi mennä kysäseen, ja että oletko valmis siihen mikä vastaus tulee olemaan?
Onneks mun kohdalla nää kysymykset ei tee muuta kuin ärsyttää. Valinta on ollut oma, mutta mieti niitä jotka sitä eivät saaneet itse päättää, mitä saatat aiheuttaa kysymyksilläsi...
-E-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti