Eihän vauvaa voi verrata voihin. Vauvan kokoa kuitenkin voi.
Tulipas monta voita alkuun. Mennään siis asiaan. Tänään eletään viikolla 28+6.
Viimeviikon torstaina kävimme Beben kasvukontrollissa yhdessä koko perhe. Meidän pieni perhe, minä, mieheni ja minun mahani. Käynti oli taas mieltä rauhoittava. Lääkäri oli sitä mieltä, että hän tuolla vatsassa on hyvin päättäväinen. Pysyi mittauksen ajan poikittain, vaikka raajat vispasikin kokoajan. Pää oikealla kyljelläni, jalat vasemmalla. Istukan takana, niin että mittaus oli taas hieman hankalaa. Mitat kuitenkin saatiin ja niiden perusteella Hän painoi 910grammaa. Napanuoran virtausten mittaus se vasta työlästä olikin. Mutta monen yrityksen jälkeen nekin onnistui. Kotiin tulleessa epikriisissä lukikin, että mittausten aikana vauva liikkui mahdottomasti.
Lapsivettä oli normaali määrä. Ja nuo napanuoran virtaukset oli hyvät. Hän kasvaa säännöllisesti ja tasaisesti sillä alakäyrällä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että se riittää. Kunhan kasvaa.
Sokerit on ollut hyvät, ja sainkin luvan nyt vähentää mittauskertoja. Enää 2 kertaa päivässä. Aamun sokeri ja jokin arvo sitten tunti syömisen jälkeen (aamiaisen, lounaan, päivällisen tai iltapalan). Hyvin samaan tyyliin olen syönyt, kuin tähänkin asti. Ehkä vähän säännöllisemmin. Eikä ehkä karkkeja niinkään, vaikka normaalista poiketen niitä ei koko raskausaikana hirveästi ole tehnytkään mieli.
Tyytyväinen olen. Painoakaan ei ole tullut hirveästi tähän mennessä. Mutta sehän nyt vielä voi muuttua. Kunhan nyt sitä reipasta kahtakymmentä kiloa ei tulisi.
Lämpimät säät töissä istumisen lisäksi saa nilkat turpoamaan päivän aikana melkoisiksi limpuiksi. Viikonloppuna tilanne oli huomattavasti parempi, kun en paikoillani juuri istunut.
Yritän kyllä hillitä touhuilujani, mutta aika huonolla menestyksellä. En vain osaa, ja kun vointi sen sallii, niin puuhailen vielä niin paljon kuin jaksan ja pystyn.
Puutarha, kasvihuone ja piha ylipäätään vetää magneetin lailla puoleensa.
Hankinnat alkaa olla suurilta osin tehtynä.
Vaunut on valmiina, ostimme Ilmajoen Vaunulasta uudet mustat Firkon Swingit. Niissä vaunun koppa on oma osansa, ja ratasosa on erikseen. Näin tuo koppa on hieman suurempi, ja toivottavasti vauva mahtuu siihen nukkumaan vielä seuraavana talvenakin. Vaunujen renkaat on suuret, ilmakumirenkaat, näyttää hieman retrohenkisiltä.
Ja retroista mieleeni tulikin, että meillä on vintissä kirkkaan keltaiset mieheni siskolla käytössä olleet vaunut. Ihana anoppini on ne säästänyt. Pitäisi ne kiikuttaa sieltä alas, ja puhdistaa.
Turvakaukalo on testivoittaja, Brion Primo isofix telakalla. Toinen telakka olisi tarkoitus vielä hankkia, niin että molempien autossa on telakka kiinni valmiina, ettei sitä tarvitse siirrellä autosta toiseen.
Hoitopöytä hankittiin ystäviltä edullisesti käytettynä, ja siskoltani saamme lainaksi kauniin Stokken ovaalin muotoisen sängyn.
Siinähän ne suurimmat sitten onkin. Lisäksi on itkuhälyttimet, kuumemittari, niistäjä sekä toinen toistaan suloisempia tutteja. Muutama tuttipullokin on varmuuden vuoksi jo ostettuna.
Pieniä vaatteita on pestynä ja viikattuna Hänen omassa laatikossaan kodinhoitohuoneessa. Vaatteita sain lainaksi siskoltani, muutamien itse hankkimieni lisäksi. Sideharsojakin on pestynä ja silitettynä, odottamassa niitä pieniä ja vaikka isompiakin maitopukluja.
Työaamut alkaa käydä vähiin. Määrittelemättömäksi ajaksi. Niin ajattelen tällähetkellä.
Lapseton, tuleva äiti.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti