Ulkoilmaihminen.

Piha. Pihalle. Pihalla. Pihaan. Ulooooos.
Meidän perhe, koko perhe siis, me ollaan ulkoilmaihmisiä. Sekä kesällä, että talvella.
Ei edes nämä superkovat pakkaset ole pidätelleet meitä.
Ulkoilu on pukeutumiskysymys. Päällä on oltava vaatetta riittävsti, ei kuitenkaan liikaa, jotta pystyy touhuamaan, niin ettei tule kylmä tai että ei tule liian kuuma.
Tuolla meidän punaposkisella kuumakalervolla on liian kuuma helposti.

Martti myös on nukkunut päikkärit ulkona, säällä kuin säällä. Vaunuihin kun ei tuuli pääse, niin kyllä siellä tarkenee. Fleesepussi, villaviltti ja vielä kun suojaa vaunun sen suuaukon, niin bueno.
Ainut ongelma on välillä kylmät kädet. Ja olenkin epätoivoisesti pitkin talvea etsinyt hyviä hanskoja Martille. Hanskat on oltava helposti käteen laitettavat, ei liian leveät, niissä on oltava kiristysmahdollisuus ranteessa, jotta hanska pysyy myös oikeassa pikkukädessä kunnolla paikallaan. Reimalta olen löytänyt lämpimät hanskat, mutta ne on aika leveät. Mitkään nahkarukkaset ei tule kysymykseen, kun niissä on niin lyhyet varret. Didriksonit jotka ostin, oli tosi hyvän malliset, mutta kovin kylmät kädet oli näillä pakkasilla.
Tiedän, että hanska-asian kanssa tullaan painimaan vielä MONESTI.
Jatkossa on keksittävä jotain, sormikkaita olisi kiva pitää, kun niillä on helpompi leikkiä ja touhuta. Mutta oikean käden hanskoja on muokattava jotenkin. Hmmm....

Noh, aika näyttää.

Kesää odotetaan jo kovasti, vaikka talvitouhut meille mieluisia onkin.
Martin käsioperaation aika on nyt tiedossa. Se tehdään 31.5. Seinäjoella. Aamulla sairaalaan, jossa ollaan sitten osastolla leikkauksen jälkeinen yö. Operaation jälkeen käsi on paksussa paketissa ainakin 2, ehkä jopa 3 viikkoa.
Suomen sääoloista ei voi päätellä kyllä mitään, oli sitten kesä tai talvi. Mutta toivon, että ei ole pakkasta, ja toivon toisaalta myös, että ei olisi hellettäkään.
Sisällä me ei aiota kolmea viikkoa kököttää. Vaihdetaan sitten siihen kääreeseen kuoria, sitä mukaa kun on tarve.

Paljon tässä on kyllä vielä edessä ennen kesää.
Saattaa olla isojakin asioita. Mutta edelleen, kaikki otetaan vastaan ilolla.

Poika puhua papattaa kuin papupata. Uusia sanoja tulee päivittäin. Ja hän toistelee kuulemiaan juttuja mielellään. Aaaaevaan, kuuluu usein ja sitä säestetään pään nyökkäyksellä. Ja joo, joo, joo. No joo, tojoo.

Tämän illan sana oli rakas. RARA, hän sanoi herttaisella pienellä äänellä.

Äitin rara. <3