Äidin huono omatunto.

Tiedättekö.
Huono omatunto.
Se tunne, kun et riitä kellekkään, etkä millekkään. Omasta mielestäsi.
Riittämättömyyden tunne joka suuntaan. Erityisesti itselle.
Huono omatunto on mulle kierre. Ensin se tulee jostain ihan mitättömästä ja kertaantuu lumipallon lailla valtavaksi jättiläispalloksi. Joka kiikkuu edes takaisin, eikä sitä meinaa saada jyrkänteeltä alas mitenkään.

Huono omatunto siitä, että lapsi sairastuu. Miksi? Olisinko voinut tehdä jotain toisin. Mistä se nyt tälläkerralla tarttui. Pestiinkö kädet juuri silloin, vai jäikö ne pesemättä. Oliko vaatetta riittävästi päällä. Roikotteliko lapsi vaippasillaan saunan jälkeen liian kauan. Kastuiko hanskat pihalla, niin että kädet oli kylmät liian pitkään. Äääääh.
Flunssa on flunssa. Niitä tulee ja menee.
Sen voi saada mistä vaan, koska vaan. Tai olla saamatta.

Huono omatunto siitä, että itse pitää olla pois töistä. Tekemättä töissä olisi vaikka mitä. Olisi yhtä sun toista, josta on luvannut huolehtia.
Tämä töistä pois olemisen huono omatunto pakottaa tekemään kotona jotain hyödyllistä. Että edes jotain tulisi tehtyä.
Ainakin voi pestä pyykkiä, pyyhkiä mennessään pölyjä, siivota vaatekaappia, tehdä ruokaa, järjestää leluja. Koko ajan takaraivossa tykyttää.
Tee jotain.
Hyödyllistä.
Vaikka oikeasti pitäisi keskittyä täysillä siihen sairaaseen lapseen. Pitäisi jaksaa katsoa sohvalla Postimies Patea. Niitä samoja jaksoja, vaikka sen sadannen kerran. Pitäisi pitää sylissä ja silittää.

Eikä siis sillä. Tottakai minä hoidan sitä sairasta lasta. Pidän sylissä, hoivaan ja huomioin. Valvon yöllä, kun yskittää. Haen mehua ja mittaan kuumetta. Myös silloin yöllä. Kuuntelen ja käyn katsomassa vaikka lapsi nukkuisikin. Mutta päivällä äidin täytyy puuhastella. Sillä aikaa, kun lapsi nukkuu päiväunet. Tai sillä aikaa, kun hän istuu sohvalla syöden suklaakeksiä. Koska mikään muu ei maistu. Vaikka ruuaksi olisi ollut ranskalaisia ja ketsuppia. Niistän, kun nenä on niin tukossa, että kaikkia harmittaa. Pidän sylissä, kun väsyneenä kompastuu maton reunaan ja itkusta ei ole tulla loppua.
Lohdutan, kun suututtaa. Suututtaa, kun ei ole päässyt pihalle 24 tuntiin.

Tästä tuleekin seuraava huono omatunto.
Huono omatunto siitä että lapsi syö mitä sattuu. Ruokana on einesporkkanalättyjä tai jugurttia ja muroja. Maitoa pillimukista sohvalla.
Nakkia. Kylmänä tai kuumana. Leipää. Juustoa. Pillimehua.
Perkele.
Kun se perunasoppa ei maistu kahteen päivään, niin olen huono äiti.
Olenko?
Yritän vakuuttaa itselleni, että en ole. Vakuuttaa sitä, että arki palaa pikemmin, kuin uskonkaan. Kyllä sitä oikeaa ruokaa sitten taas kauhotaan, kun on oikeasti nälkä.

Huono omatunto tulee myös siitä, kun et osallistu.
Et jaksa työpäivän jälkeen leikkiä riittävästi. Koska on laitettavana se ruoka, pyykit, pölyt.
Ja loputon kasa pyyhkeitä tai lakanoita mankelin päällä.
Laitat lapselle leikin alulleen, ja samallahan voin vähän mankeloida. Tai haravoida. Tai kuoria huomiseksi perunat, jotta huomenna olisi ruoka valmiina nopeasti.
Menet piiloon sängyn alle vain kerran, koska huomaat siellä pölyä ja lähdet hakemaan imuria tai paperia tai jotain kosteuspyyhettä, jolla voit yhtäkkiä sen pölyn hävittää.
Lapsella olisi yhteinen leikki kesken. Mutta kun. Äiti yhtäkkiä.

Saati, että jaksaisit sitten enää illalla lapsen nukahdettua keskittyä parisuhteeseen.
Siihen mieheen jota rakastat eniten. Kysyä, että mitä oikeasti kuuluu. Tai ottaa aikaa kahdestaan. Lähteä elokuviin tai ravintolaan. Äh.
Loputonta.

Silti tiedän. Tiedän olevani Martille paras äiti. Tiedän, että teen riittävästi.
Rakastan, välitän, annan hellyyttä ja huomioin. Vaatetan, ruokin, huolehdin riittävistä unista. Keksin aktiviteettiä. Yritän sosiaalistaa häntä. Olen. Äiti. Läsnä. Rakastava.
Tiedän olevani myös isimiehelle paras. Paras vaimo. Paras puoliso. Ystävä. Paras äiti hänen lapselleen. Olen siitä varma.
Muuten en olisi tässä. Huonon omatuntoni kanssa.

ps. Huono omatunto on myös siitä, että en näe riittävästi ystäviäni. En kutsu syömään ja järjestä juhlia lapsille.
Helvata.

Tänäniltana leikin. Anna lapsen pomppia sohvalla ja nauran mukana. Antaa pyykkien odottaa. Kaapissa on kyllä puhtaita vaatteita.
Ja kun lapsi nukkuu, niin kiepsahdan sohvan omalta puolelta miehen kainaloon, ja katsotaan yhdessä vaikka jakso Hovimäkeä. Olen.
Paras äiti ja vaimo.