Eli suomeksi sanottuna; munasarjarakkulan tyhjennys neulalla emättimestä.
Yleiskielellä siis meidän toinen munasolupunktio. 8.9.2015 tiistaina klo 8:30.
En kovin lippu korkealla tuonne punktioon lähtenyt, koska kysta tuntui vieneen tilaa kasvaa follikkeleilta tuolla oikealla puolella.
Lähdimme kuitenkin aamuyöllä hyvissä ajoin ajelemaan Tampereelle. Osoite oli taas Biokatu 12. Olimme ajoissa perillä, niinkin ajoisssa ettei kahvila ollut vielä edes auki. Odottelimme autossa hetkisen ja kun aika oli niin surautimme hissillä 7 kerroksen Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan tiloihin. Ilmoittauduin automaattiin ja istuimme odottamaan vuoroamme. Neuvonnan nainen jostain syystä kuitenkin "unohti" meidät ja minua tultiin jo kutsumaan toipumishuoneeseen, ennenkuin papereita oli allekirjoitettu ja mieheni päässyt hoitamaan osuuttaan.
No, nimet papareihin ja mies ovumian puolelle ja minä toipumishuoneeseen.
Hoitaja/kätilö oli tälläkin kerralla todella mukava, lämmin ja ystävällinen. Tuolla tulee sellainen tunne, että sinusta todella välitetään ja pidetään huolta.
Sain tipan kämmenselkään, esilääkityksen ja käväisin vessassa. Ihmettelin, että missä R viipyy. Edellinen pari tuli jo toimenpidehuoneesta takaisin toipumishuoneeseen. Tiesin, että vuoroni olisi ihan kohta.
Ja niin se tulikin. Pääsin pöydälle ja minulle melkein ehdittiin antaa jo rauhoittava lääke, kun toipumishuoneen kätilö tuli hakemaan apua toimenpidehuoneen kätilöiltä/lääkäreiltä. Minua ennen toimenpiteessä ollut nainen voi huonosti ja menetti tajuntansa.
Ilmeisesti jännitys ja lääkkeet olivat hänelle huono yhdistelmä.
Jäin toimenpidehuoneeseen kahdestaan biologin kanssa. Hän rauhoitteli minua ja kertoi omasta kokemuksestaan. Hänellä oli lapsi, jonka oli saanut hedelmöityshoitojen avulla. Muutaman minuutin kuluttua edellisen potilaan akuutti tilanne oli ohi ja aloitimme minun osuuteni vihdoin klo 9:20.
Sain ensin rauhoittavan lääkkeen suoraan suoneen, ja sitten puudutuspiikit suoraan vaginaan. Punktioitiin ensin vasemman puolen follit, jotka olivat melko pieniä. Kelpasivat kuitenkin. Sen jälkeen oikea puoli, josta ensin tyhjennettiin follikkelit ja sen jälkeen kysta.
Munasoluja saatiin kuitenkin peräti 11 kpl.
Toimenpide meni hyvin, eikä ollut edes kovin kivulias. Ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna.
Pääsin takaisin toipumishuoneeseen ja siinä samassa mieheni luurasi ovesta huoneeseen.
Hän oli odottanut Ovumian puolella kuuliaisesti vuoroaan, ja sielläkin neuvonnan/labran nainen oli missannut hänet. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin marssia suoraan luukulle, vaikka vuoronumero tai aika olisikin annettu?
Noh, kumpikin jokatapauksessa oli nyt suoriutunut osuudestaan. Ja taas oli asiat muiden kuin meidän käsissä.
Toipumishuoneessa henkilökunta joutui keskittymään melko pitkälti tuohon minua ennen olleeseen naiseen, ja hänen ympärillään kävikin melkoinen hälinä ja hyörinä. Sain kuitenkin tarvitsemani huomion, lisää kipulääkettä, lämpötyynyn ja heti perään kylmäpussin, kun lämmin ei ollutkaan hyväksi.
Otin pienet tirsat, R kävi kahvilla. Ja itseasiassa sitten jo reilun tunnin kuluttua, kunhan suoriduin itsekseni vessareissusta, pääsimme lähtemään kotiin.
Alkionsiirtopäiväksi sovittiin perjantai 11.9.2015 ja sain sairaslomaa koko loppuviikon. Itseasiassa sairasloma tuli todellakin tarpeeseen, sillä munasarjani olivat melko hellänä useamman päivän. Olo oli todella turpea.
Pari päivää otin kyllä todellakin rauhallisesti, lepoa, telkkua ja rauhallisia/kevyitä kotihommia.
Jännitti tuleva perjantai.
Edelleen lapseton.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti