Perjantai 11.9.2015
Punktiosta jollain tavalla toivuttu. Edelleen kuitenkin ns. paikat hellinä. Tarkoitan siis alavatsaa lähinnä. Munasarjojen seutua tarkemmin ottaen.
Yhdessä taas, tie käy kohti Tamperetta. Yhdessä siksi, koska tämä on meidän molempien asia. Alkionsiirtoonhan voisi mennä nainen yksinkin, mutta me toivotaan, että ollaan molemmat paikalla, kun meidän mahdollinen jälkikasvu saa alkunsa.
Ovumian vastaanottoaulassa tavataan tuttu pariskunta. Tiesin kyllä heidän myös käyvän hoidoissa, mutta silti tunne siitä, että tämä lapsettomuus on yleisempää kuin luullaankaan, saa vahvistusta taas. He käyvät yksityisellä hoidoissa, ja ovat pakastealkiota "hakemassa".
Meidän vuoro, ja jännitys kasvaa vain. Pissahätä on taas ihan järjetön. (toimenpiteeseen pyydetään tulemaan virtsarakko täynnä)
Saamme kuulla, että munasoluista 5 on hedelmöittynyt. Hieman petyn, koska olin toivonut, että niitä olisi ollut enemmän.
Tilanne siis:
Munasoluja 11
Kypsiä 9
Siemenneste 1,5 milj/ml, 0+4%, pesutulos 0,05 milj
Hoito ICSI
Hedelmöittyneitä munasoluja 5
Alkioita 5
Siirtoon 2 ET, 7S1,5 ja 8S 1,5
eli 7 soluinen 1,5 luokkainen ja 8 soluinen 1,5 luokkainen (1 on top, 2 hyvä ja 3 kelpaa tuoresiirtoon mutta ei pakastukseen) ihan kelpo siirrettäviä siis.
Pakastetaan 0
Jatkoviljelyyn 3
Varmistusviljelyyn 0
Siirto helppo
Luteaalituki Lugesteron 200 mg x 3
Eli meille, tai siis minuun siirretään 2 alkiota. Siirto menee hyvin, on kivuton ja nopeasti ohi.
Onnellisina, toiveikkaina, mutta todella epäuskoisina ja pelokkaina astumme TAYS:in ovista ulos. Me ja meidän keskinkertaiset alkiot. Pakko on heittää edes jonkinlaista huumoria asiasta.
R on vahvasti sitä mieltä, että nyt tärppää. Keskinkertaisia, vähän niinkuin me itse. Pakkohan niiden on matkassa pysyä.
Kotona otan rauhallisesti. Päätän jäädä sairaslomalle, kun tuntuu, että ei pää pysy mukana kaikessa tässä. Ei pysty käsittelemään taas kaikkea tätä kerralla. Kaksi pitkää PIINAVIIKKOA, todella pitkää viikkoa, ennenkuin saa tehdä raskaustestin.
Yritän tehdä asioita, jotka vie ajatukset edes hetkeksi muualle. Netfliks sarjoja ja pihalla oloa. En silti oikastaan halua nähdä ketään. On jotenkin helpompi olla yksin.
Lugesteronit turvottaa ja väsyttää. Ja jos en kuvittele, niin saa myös mielialat menemään edestakaisin alhaalta ylös ja yhtä äkkiä takaisin tosi alas.
Kahta viikkoa ei tarvitse odottaa. Ei itseasiassa edes viikkoa.
Kuudentena päivänä siirron jälkeen alkaa jo ruskehtava vuoto. Tuhruvuoto, niinkuin sanotaan.
Tiedän heti. Vaikka R yrittääkin tsempata ja uskoa.
piinapäivänä 9 alkaa kunnon vuoto. Menkat tulee ihan reippaasti lugejen läpi.
Vuoto on jo loppunut, kun raskaustestipäivä on. Tunnollisesti käytin lugesteroneja viimeiseen saakka. Tein testin, joka oli negatiivinen. Soitin tuloksen omalle polille.
Pettyneenä. Surullisena. Epäuskoisena.
Miksi? Mitä tein väärin? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Miksei meille? Miksi me ei voida onnistua?
En halua edes ajatella asiaa muutamaan viikkoon.
Kun uusi kierto alkaa, ajattelen sitten.
Pakastimessa meillä on 1 (YKSI) sitkeä kuusi päiväinen alkio.
Surullinen lapseton.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti