Perjantai 11.9.2015
Punktiosta jollain tavalla toivuttu. Edelleen kuitenkin ns. paikat hellinä. Tarkoitan siis alavatsaa lähinnä. Munasarjojen seutua tarkemmin ottaen.
Yhdessä taas, tie käy kohti Tamperetta. Yhdessä siksi, koska tämä on meidän molempien asia. Alkionsiirtoonhan voisi mennä nainen yksinkin, mutta me toivotaan, että ollaan molemmat paikalla, kun meidän mahdollinen jälkikasvu saa alkunsa.
Ovumian vastaanottoaulassa tavataan tuttu pariskunta. Tiesin kyllä heidän myös käyvän hoidoissa, mutta silti tunne siitä, että tämä lapsettomuus on yleisempää kuin luullaankaan, saa vahvistusta taas. He käyvät yksityisellä hoidoissa, ja ovat pakastealkiota "hakemassa".
Meidän vuoro, ja jännitys kasvaa vain. Pissahätä on taas ihan järjetön. (toimenpiteeseen pyydetään tulemaan virtsarakko täynnä)
Saamme kuulla, että munasoluista 5 on hedelmöittynyt. Hieman petyn, koska olin toivonut, että niitä olisi ollut enemmän.
Tilanne siis:
Munasoluja 11
Kypsiä 9
Siemenneste 1,5 milj/ml, 0+4%, pesutulos 0,05 milj
Hoito ICSI
Hedelmöittyneitä munasoluja 5
Alkioita 5
Siirtoon 2 ET, 7S1,5 ja 8S 1,5
eli 7 soluinen 1,5 luokkainen ja 8 soluinen 1,5 luokkainen (1 on top, 2 hyvä ja 3 kelpaa tuoresiirtoon mutta ei pakastukseen) ihan kelpo siirrettäviä siis.
Pakastetaan 0
Jatkoviljelyyn 3
Varmistusviljelyyn 0
Siirto helppo
Luteaalituki Lugesteron 200 mg x 3
Eli meille, tai siis minuun siirretään 2 alkiota. Siirto menee hyvin, on kivuton ja nopeasti ohi.
Onnellisina, toiveikkaina, mutta todella epäuskoisina ja pelokkaina astumme TAYS:in ovista ulos. Me ja meidän keskinkertaiset alkiot. Pakko on heittää edes jonkinlaista huumoria asiasta.
R on vahvasti sitä mieltä, että nyt tärppää. Keskinkertaisia, vähän niinkuin me itse. Pakkohan niiden on matkassa pysyä.
Kotona otan rauhallisesti. Päätän jäädä sairaslomalle, kun tuntuu, että ei pää pysy mukana kaikessa tässä. Ei pysty käsittelemään taas kaikkea tätä kerralla. Kaksi pitkää PIINAVIIKKOA, todella pitkää viikkoa, ennenkuin saa tehdä raskaustestin.
Yritän tehdä asioita, jotka vie ajatukset edes hetkeksi muualle. Netfliks sarjoja ja pihalla oloa. En silti oikastaan halua nähdä ketään. On jotenkin helpompi olla yksin.
Lugesteronit turvottaa ja väsyttää. Ja jos en kuvittele, niin saa myös mielialat menemään edestakaisin alhaalta ylös ja yhtä äkkiä takaisin tosi alas.
Kahta viikkoa ei tarvitse odottaa. Ei itseasiassa edes viikkoa.
Kuudentena päivänä siirron jälkeen alkaa jo ruskehtava vuoto. Tuhruvuoto, niinkuin sanotaan.
Tiedän heti. Vaikka R yrittääkin tsempata ja uskoa.
piinapäivänä 9 alkaa kunnon vuoto. Menkat tulee ihan reippaasti lugejen läpi.
Vuoto on jo loppunut, kun raskaustestipäivä on. Tunnollisesti käytin lugesteroneja viimeiseen saakka. Tein testin, joka oli negatiivinen. Soitin tuloksen omalle polille.
Pettyneenä. Surullisena. Epäuskoisena.
Miksi? Mitä tein väärin? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Miksei meille? Miksi me ei voida onnistua?
En halua edes ajatella asiaa muutamaan viikkoon.
Kun uusi kierto alkaa, ajattelen sitten.
Pakastimessa meillä on 1 (YKSI) sitkeä kuusi päiväinen alkio.
Surullinen lapseton.
-M-
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
Punctio follicularis ovarii transvaginalis.
Eli suomeksi sanottuna; munasarjarakkulan tyhjennys neulalla emättimestä.
Yleiskielellä siis meidän toinen munasolupunktio. 8.9.2015 tiistaina klo 8:30.
En kovin lippu korkealla tuonne punktioon lähtenyt, koska kysta tuntui vieneen tilaa kasvaa follikkeleilta tuolla oikealla puolella.
Lähdimme kuitenkin aamuyöllä hyvissä ajoin ajelemaan Tampereelle. Osoite oli taas Biokatu 12. Olimme ajoissa perillä, niinkin ajoisssa ettei kahvila ollut vielä edes auki. Odottelimme autossa hetkisen ja kun aika oli niin surautimme hissillä 7 kerroksen Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan tiloihin. Ilmoittauduin automaattiin ja istuimme odottamaan vuoroamme. Neuvonnan nainen jostain syystä kuitenkin "unohti" meidät ja minua tultiin jo kutsumaan toipumishuoneeseen, ennenkuin papereita oli allekirjoitettu ja mieheni päässyt hoitamaan osuuttaan.
No, nimet papareihin ja mies ovumian puolelle ja minä toipumishuoneeseen.
Hoitaja/kätilö oli tälläkin kerralla todella mukava, lämmin ja ystävällinen. Tuolla tulee sellainen tunne, että sinusta todella välitetään ja pidetään huolta.
Sain tipan kämmenselkään, esilääkityksen ja käväisin vessassa. Ihmettelin, että missä R viipyy. Edellinen pari tuli jo toimenpidehuoneesta takaisin toipumishuoneeseen. Tiesin, että vuoroni olisi ihan kohta.
Ja niin se tulikin. Pääsin pöydälle ja minulle melkein ehdittiin antaa jo rauhoittava lääke, kun toipumishuoneen kätilö tuli hakemaan apua toimenpidehuoneen kätilöiltä/lääkäreiltä. Minua ennen toimenpiteessä ollut nainen voi huonosti ja menetti tajuntansa.
Ilmeisesti jännitys ja lääkkeet olivat hänelle huono yhdistelmä.
Jäin toimenpidehuoneeseen kahdestaan biologin kanssa. Hän rauhoitteli minua ja kertoi omasta kokemuksestaan. Hänellä oli lapsi, jonka oli saanut hedelmöityshoitojen avulla. Muutaman minuutin kuluttua edellisen potilaan akuutti tilanne oli ohi ja aloitimme minun osuuteni vihdoin klo 9:20.
Sain ensin rauhoittavan lääkkeen suoraan suoneen, ja sitten puudutuspiikit suoraan vaginaan. Punktioitiin ensin vasemman puolen follit, jotka olivat melko pieniä. Kelpasivat kuitenkin. Sen jälkeen oikea puoli, josta ensin tyhjennettiin follikkelit ja sen jälkeen kysta.
Munasoluja saatiin kuitenkin peräti 11 kpl.
Toimenpide meni hyvin, eikä ollut edes kovin kivulias. Ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna.
Pääsin takaisin toipumishuoneeseen ja siinä samassa mieheni luurasi ovesta huoneeseen.
Hän oli odottanut Ovumian puolella kuuliaisesti vuoroaan, ja sielläkin neuvonnan/labran nainen oli missannut hänet. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin marssia suoraan luukulle, vaikka vuoronumero tai aika olisikin annettu?
Noh, kumpikin jokatapauksessa oli nyt suoriutunut osuudestaan. Ja taas oli asiat muiden kuin meidän käsissä.
Toipumishuoneessa henkilökunta joutui keskittymään melko pitkälti tuohon minua ennen olleeseen naiseen, ja hänen ympärillään kävikin melkoinen hälinä ja hyörinä. Sain kuitenkin tarvitsemani huomion, lisää kipulääkettä, lämpötyynyn ja heti perään kylmäpussin, kun lämmin ei ollutkaan hyväksi.
Otin pienet tirsat, R kävi kahvilla. Ja itseasiassa sitten jo reilun tunnin kuluttua, kunhan suoriduin itsekseni vessareissusta, pääsimme lähtemään kotiin.
Alkionsiirtopäiväksi sovittiin perjantai 11.9.2015 ja sain sairaslomaa koko loppuviikon. Itseasiassa sairasloma tuli todellakin tarpeeseen, sillä munasarjani olivat melko hellänä useamman päivän. Olo oli todella turpea.
Pari päivää otin kyllä todellakin rauhallisesti, lepoa, telkkua ja rauhallisia/kevyitä kotihommia.
Jännitti tuleva perjantai.
Edelleen lapseton.
-M-
Yleiskielellä siis meidän toinen munasolupunktio. 8.9.2015 tiistaina klo 8:30.
En kovin lippu korkealla tuonne punktioon lähtenyt, koska kysta tuntui vieneen tilaa kasvaa follikkeleilta tuolla oikealla puolella.
Lähdimme kuitenkin aamuyöllä hyvissä ajoin ajelemaan Tampereelle. Osoite oli taas Biokatu 12. Olimme ajoissa perillä, niinkin ajoisssa ettei kahvila ollut vielä edes auki. Odottelimme autossa hetkisen ja kun aika oli niin surautimme hissillä 7 kerroksen Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan tiloihin. Ilmoittauduin automaattiin ja istuimme odottamaan vuoroamme. Neuvonnan nainen jostain syystä kuitenkin "unohti" meidät ja minua tultiin jo kutsumaan toipumishuoneeseen, ennenkuin papereita oli allekirjoitettu ja mieheni päässyt hoitamaan osuuttaan.
No, nimet papareihin ja mies ovumian puolelle ja minä toipumishuoneeseen.
Hoitaja/kätilö oli tälläkin kerralla todella mukava, lämmin ja ystävällinen. Tuolla tulee sellainen tunne, että sinusta todella välitetään ja pidetään huolta.
Sain tipan kämmenselkään, esilääkityksen ja käväisin vessassa. Ihmettelin, että missä R viipyy. Edellinen pari tuli jo toimenpidehuoneesta takaisin toipumishuoneeseen. Tiesin, että vuoroni olisi ihan kohta.
Ja niin se tulikin. Pääsin pöydälle ja minulle melkein ehdittiin antaa jo rauhoittava lääke, kun toipumishuoneen kätilö tuli hakemaan apua toimenpidehuoneen kätilöiltä/lääkäreiltä. Minua ennen toimenpiteessä ollut nainen voi huonosti ja menetti tajuntansa.
Ilmeisesti jännitys ja lääkkeet olivat hänelle huono yhdistelmä.
Jäin toimenpidehuoneeseen kahdestaan biologin kanssa. Hän rauhoitteli minua ja kertoi omasta kokemuksestaan. Hänellä oli lapsi, jonka oli saanut hedelmöityshoitojen avulla. Muutaman minuutin kuluttua edellisen potilaan akuutti tilanne oli ohi ja aloitimme minun osuuteni vihdoin klo 9:20.
Sain ensin rauhoittavan lääkkeen suoraan suoneen, ja sitten puudutuspiikit suoraan vaginaan. Punktioitiin ensin vasemman puolen follit, jotka olivat melko pieniä. Kelpasivat kuitenkin. Sen jälkeen oikea puoli, josta ensin tyhjennettiin follikkelit ja sen jälkeen kysta.
Munasoluja saatiin kuitenkin peräti 11 kpl.
Toimenpide meni hyvin, eikä ollut edes kovin kivulias. Ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna.
Pääsin takaisin toipumishuoneeseen ja siinä samassa mieheni luurasi ovesta huoneeseen.
Hän oli odottanut Ovumian puolella kuuliaisesti vuoroaan, ja sielläkin neuvonnan/labran nainen oli missannut hänet. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin marssia suoraan luukulle, vaikka vuoronumero tai aika olisikin annettu?
Noh, kumpikin jokatapauksessa oli nyt suoriutunut osuudestaan. Ja taas oli asiat muiden kuin meidän käsissä.
Toipumishuoneessa henkilökunta joutui keskittymään melko pitkälti tuohon minua ennen olleeseen naiseen, ja hänen ympärillään kävikin melkoinen hälinä ja hyörinä. Sain kuitenkin tarvitsemani huomion, lisää kipulääkettä, lämpötyynyn ja heti perään kylmäpussin, kun lämmin ei ollutkaan hyväksi.
Otin pienet tirsat, R kävi kahvilla. Ja itseasiassa sitten jo reilun tunnin kuluttua, kunhan suoriduin itsekseni vessareissusta, pääsimme lähtemään kotiin.
Alkionsiirtopäiväksi sovittiin perjantai 11.9.2015 ja sain sairaslomaa koko loppuviikon. Itseasiassa sairasloma tuli todellakin tarpeeseen, sillä munasarjani olivat melko hellänä useamman päivän. Olo oli todella turpea.
Pari päivää otin kyllä todellakin rauhallisesti, lepoa, telkkua ja rauhallisia/kevyitä kotihommia.
Jännitti tuleva perjantai.
Edelleen lapseton.
-M-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)