Välillä jo unohdan, että Martissa on mitään erilaista.
Kunnes postiluukusta taas kolahtaa kutsuja ripakopallinen kerrallaan.
Dysmeliaan, tai amnion kuroumaan liittyen sormien erotusleikkauksen aika on Seinäjoen keskussairaalaan Pasi Paavilaiselle 30.5. Tuohon meidän on varauduttava olemalla täysin terveenä 2 viikkoa ennen leikkausta. Anestesialääkärit ei nukuta näin pieniä, jos tuo ei toteudu.
Eli jos tässä nyt terveenä pysytään, niin varmaan meidän on sitten viimeiset 2 viikkoa ennen leikkausta oltava erityisen varuillaan ja välteltävä kaikkia tautisia.
Ennen leikkausta täytyy käydä myös neuvolassa mitoilla, eli pitää olla viimehetken paino ja pituus. Nämäkin anestesialääkärille.
Lisäksi on käytävä vielä verikokeissa. Lähetteen mukaan terveyskeskuksen labrassa.
Tuota verikokeessa käymistä hieman kammoksun. Vaikka Martista onkin paljon otettu verikokeita, niin koskaan ei vielä kukaan näytteenottaja ole onnistunut käsitaipeesta suonta löytämään. Monesti on käsivarsia kaiveltu neulalla aika kurjan kovakouraisestikin, ja kuitenkin loppujenlopuksi verinäytteet on otettu kantapäästä.
Tiedän jo nyt, että käsivarresta suonia on etsittävä taas. Äh. Äiti ei tykkää.
Toinen dysmeliaan liittyvä kutsu tuli TAYS:iin Tampereelle 18.5. valtakunnalliselle congenitaaliselle poliklinikalle fysiatrian osastolle.
Tämä on TAYS:in käsikirurgien Pasi Paavilaisen ja Camilla Hellevuon koollekutsuma, paikalle tulee Suomen johtavat käsikirurgit ja 6 erilaista potilasta, joista siis yksi on meidän Marttonen. Jännää. Osastonhoitaja ei osannut enempää kertoa.
Eli mennään katsomaan mitä tuleman pitää.
Eikä tässä vielä kaikki.
Marttia seurataan Seinäjoella lasten polilla keskosena, erityisesti pienipainoisena syntyneenä keskosena, eli pikkukeskosena. En osaa vielä sanoa miten pitkään, alunperin puhe oli jopa 3-vuotiaaksi. Mutta tähän tietysti vaikuttaa monikin eri asia. Kasvu ja kehitys etenkin.
Tämän keskoskontrollin puitteissa olimmekin tällä viikolla Martin kanssa keskussairaalassa fysioterapeutilla. Meillä on onni, että ollaan saatu tavata sama fyssari ihan sieltä saakka, kun Miia kävi meitä ja erityisesti Marttia tapaamassa jo keskolassa. On mukava kun sama ihminen hoitaa, tietää ja tuntee meidät.
Fyssarilla ei ollut moitteen sanaa. Kaikki oli mainiosti ja Martti hienosti ikäistensä tasolla osaamisissaan ja liikkumisissaan.
Ensiviikolla on sitten vielä hoitajan ja lääkärin tapaaminen. Lääkärinähän meillä on ollut Linnan Mervi, myöskin jo sieltä keskolasta saakka. Katsotaan nyt ensiviikolla sitten, että mitenkä Martti on kasvanut ja mitä mieltä lääkäri muuten on voinnista.
Äidin oma vaisto sanoo, että kaikki on oikein hienosti.
Tähän kun vielä lisätään 2-vuotis neuvola, hammaslääkärikäynti ja tietty vielä se leikkauksen jälkitarkastus, niin kasassa on 9 erilaista "lääkärikäyntiä" noin 2 kk aikana. Onneksi Martti on niin reipas ja kiltti noilla käynneillä. Ainakin vielä.
Ulkona olemisen lisäksi, hän puhuu niinkuin papupata. Ehkä herttaisin sana tällä hetkellä on KAULURRRII. Kauluri kuulostaa samalta kuin Lauri.
Pukiessa ja riisuessa on erityisen tärkeää luetella kaikki vaatekappaleet. Hän toistaa hienosti.
Pukea ja riisua saakin tosiaan monta kertaa päivässä. Ulos mennään heti aamman (aamupalan) jälkeen, suuttumuksen kanssa sisälle syömään, ulos päiväunille, sisälle välipalalle, ulos leikkimään, houkutellen sisälle syömään, ulos leikkimään ja sitten iltapesuille, iltapalalle ja nukkumaan LUOJAN KIITOS SISÄLLE.
Kesällä me varmaan muutetaan ulos, nukutaan teltassa ja syödään terassilla.
Saappa nähdä?
Raitisilmamyrkytyksen partaalla oleva äiti.
