Tuleeko kaikille pojille 2,5 vuotiaana Palomies-VAIHE?
Joka kestää ja jatkuu ja jatkuu vaan.
Meillä sammutetaan ja pelastetaan, leikitään palomiestä käytännössä 24/7 every single day. Tulipaloja on kaikkialla. Kaiken aikaa puhutaan Ponttipantista, Elviksestä, Tutkasta, Palomestari Terästeestä, tuorekalakahvilasta, rantakalliosta, Norman Hintsasta, Pennistä, Jannesta ja Saarasta. Lauletaan Samin tunnaria ja tietty katsotaan sitä itse ohjelmaa telkusta aina, kun vain äiti tai isi antaa.
Serkkupojilta saatiin perintöleluina Samin paloasema, Jupiter paloauto ja Samin mönkkäri, sekä läjä hahmoja. Paloautoja on kertynyt muutamia muitakin, ja kylläpä tuo Postimies Paten helikopteri menee myös pelastuskopterista.
Viimeisimmät toiveet on kohdistuneet Paloauto legoihin. Nimenomaan pikkulegoihin. Ja kovasti Martti jo odottaa "nyntypäivää" että voi toivoa lahjaksi isoa legoPASEASEMAA, eli paloasemaa.
Tähän hullutukseen liittyy meillä myös kypärät. Hänellä on palomiehen puku, johon kuuluu punainen kypärä, lisäksi on keltainen ja valkoinen raksakypärä, jotka on siis myös tietty palomiehen kypäriä. Keltainen, koska Saminkin kypärä on keltainen, ja valkoinen, koska Palomestari Terästeen kypärä on valkoinen. Näiden lisäksi kypäränä toimii mummolta saadut silmälaput (lentokoneesta saadut) ja kalastajan hattu, jonka hän valkkasi itselleen edelliseltä Keskisen reissulta. Käytännössä kokoajan joku näistä on päässä, jopa pihalla. Sisäleikeissä nyt ainakin.
Pihalla vedetään kaikki vesiletkut ja sähköroikat pitkin pituuttaan. Kaikki on sammutusletkuja. Myös lyhyemmät letkunpätkät käy hätätilanteessa.
Onneksi pihaleikeissä muutkin hommat kiinnostaa. Perinteiset hiekkalaatikkoleikit käy, leikkimöksässä keitellään ja tarjoillaan teetä ja kahvia. Polkutraktoria vedetään pitkin markkia ja potkupyörällä hurjastellaan huimaa vauhtia. Kaatumiset ei haittaa.
Yleensä kuuluu vain, että: oho. Pyörä ylös ja matka jatkuu. Trampoliini on kasattu ja se onkin ollut ahkerassa käytössä. Samoin valmistui hiekkalaatikon yläpuolella olevan puumajan kaiteet, joten sinnekin saa nykyään luvan kanssa kiipeillä.
Myös sähkömönkkärillä huristellaan surutta pitkin pihaa ja peltoja. Milloin minkäkin nurkan takaa kuuluu, että: "äiti, olen jumissa, tule auttamaan!"
Viimeisin hankinta isiltä on minikokinen crossimopo.
SOS! Se äitiä jo vähän hirvittää.
Mutta pojat on poikia. Empä minä pysty tuota pientä loputtomiin varjella. Isi opettaa ja Martti varmasti oppii ja pärjää.
Pikkukäsi saattaa vähän tuoda tuohon haasteita. Mopo on kuitenkin aika raskas, ja kaasu on tietty oiken käden kahvassa. Mutta, joku ratkaisu tuohonkin varmasti keksitään.
Kaasun varmasti isi pystyy siirtää vasempaan kahvaan, ja Martti kasvaa kokoajan, joten oikean käden sormetkin kasvaa, ja ulottuvuus & voima sormissa lisääntyy.
Ja vielä vintissä on ystävältä saatu akkukäyttöinen Ferrari-formula, joka on tarkoitus myös kesäksi laittaa lyöntiin.
Konekanta alkaa olla siis varsin miehekäs, eikä ikää ole vielä edes 3-vuotta.
Kokolailla terveenä meillä on loppukevät pysytty, joku yskä & nuha tuossa vaivasi, mutta ei onneksi äitynyt pahemmaksi. Onneksi on babyvac (jolla Martti niistää jopa itse) ja Ventoline-babyhalerissa, jota sitäkin hän pyytää itse, kun oikein yskittää ja henkeä ahdistaa.
Päiväkodissa sujuu hienosti, ensimmäinen valokuvauskin oli ja meni, ja valokuvat oli tietty maailman suloisimmat. Martti myös taiteili, ja piirsi yhden arkin kuulakärkikynällä. Ylpeänä vain totesi, että kato äiti, minä piirsin. Ensiviikolla äiti pääsee ensimmäistä kertaa äitienpäivän aamupalalle päiväkodin aamiaispöytään. Melkein jo valmiiksi liikuttuu.
Kotipäivinä meillä on alkanut jäädä päiväunet väliin, joka tarkoittaa meillä sitä, että illalla nukahdetaan varsin helposti.
Se on tietysti kiva juttu se.
Kesälomaa me jo kovasti odotetaan. Ja sen jälkeen pienen palomiehen äidillä alkaakin täydet työviikot. Jaiks.
