Kesä meni, vaikkei sitä oikein edes ollut.

Ensi viikolla on syyskuu.
Meidän taapero on nyt myös korjatun iän mukaan vuoden vanha.
Ja todellinen taapero hänestä on myös kasvanut.
Lapsi, jolla on iso oma tahto.
Lapsi, joka loukkaantuu, jos häntä liiaksi komentaa tai kieltää.
Lapsi, joka itkee dramaattisesti, jos ei ehdi livahtaa eteisen oven raosta vintin portaisiin, ennen kuin ovi kolahtaa kiinni.
Lapsi, joka velmuilee. Rutistaa pienen nenänsä sykkyrälle, kun iloisesti tervehtii ihan ketä tahansa ihmistä.
Lapsi, joka nauraa viatonta ja maailman suloisinta lapsen naurua, kun häntä kutittaa, tai vatsaan pörröttää puhaltamalla. Lapsi, joka osaa nauraa herttaista ja mukaansa tempaavaa tekonaurua, juuri oikeaan kohtaan.
Lapsi, joka kiipeää, kaatuu, kaahii, kurkottelee ja kolauttaa milloin otsansa, milloin takaraivonsa.
Lapsi, joka syö hyvällä halulla, jos hetki on oikea. Kieltäytyy täysin, jos nälkä ei ole. Osaa puhaltaa maitokuppiin kuplia, ja sylkeä suustaan ruua, joka ei juuri sillähetkellä miellytä.
Lapsi, joka osaa kirkua ja kiljahdella jollain korviahuumaavalla taajuudella. Ja sitä kovempaa, mitä enemmän kaikuu.
Lapsi, joka jähmettyy paikalleen, kun kuuluu traktorin tai jonkun muun koneen ääni. Lapsi, joka jaksaisi istua ja katsoa koneita (SAATI SITTEN KYYDISSÄ) ihan loputtoman kauan.
Ja mikä herttainen hyminä, aaaaaaaaaiii, kun hän näkee toisen lapsen, tai jonkin pienemmän eläimen, kuten kissan tai koiran.

Nyt me ollaan tuon lapsosen ja isimiehen kanssa ensimmäisellä kesälomalla. Viikonloppu meni Tampereella, eilen olitiin ihanissa häissä ja meidän taapero käyttäytyi esimerkillisen kiltisti. Kirkon penkissäkin nakotti vuoroin isin ja äidin sylissä, eikä kiljunut yhtään, vaikka kirkossa olisi varmasti kaikunut mahtavasti.

Nyt auton nokka osoittaa kohti Kuopiota ja tarkoitus on ainakin käydä tsekkaamassa tämän äiti-ihmisen lapsuuden sielunmaisema Kallaveden rannalla, syödä muikkuravintola Sampossa, sekä ihastella Kuopion kauppahallin ja torin tarjontaa. Kotiin viemisiksi kalakukkoa. Tilausta kotipuolesta on jo tullut pariinkin kukkoon.

Kotivahtina on anoppi, sisko ja äitini. Sielläpä possut ja kissat, kasvihuoneen lisäksi odottaa meitä. Loma ei mahdollista olisikaan ilman näitä meidän elämän tukipilareita.
Keskiviikkona on Martsulla taas keskoskontrolli, ja nyt on aika  myös fyssarille erikseen. Kai hän haluaa nähdä miten lapsi liikkuu. Aikaisemmissa kontrolleissa fyssari ja lääkäri on tsekanneet yhteistuumin vauvan.
Mielenkiintoista on myös nähdä pikku-ihmisen strategiset mitat. Tuntuu, että pituutta on ainakin tullut senttikaupalla.

Äiti