Ristiriitainen viikko.
Tunteet taas rallattaa aasta ööhön. Välillä voisi hautautua peittojen alle, eikä huvittaisi nousta sängystä ollenkaan. Pimeä, ankea, märkä ja kaikenkukkuraksi vielä tuulinen kurakeli ei houkuttele pihalle ollenkaan. Aamulla pihanpoikki autolle, töissä parkkipaikalta sisälle ja iltapäivällä sama päinvastoin. Ahdistavaa.
Nyt on marraskuun loppu, ja ulkona on +8°C lämmintä. Mikä juttu?
Ikkunasta kuuluisi avautua oikeasti kaunis talvinen ja luminen maisema. Pakkasta sopivasti ja lunta voisi sadella leijailemalla. Jouluvalot alkaa koristaa talojen ikkunoita ja pihamaita. Nekään ei näytä muutakuin typeriltä, kun maailma on musta.
Tahdon lunta. Talven ja joulumielen. Tarvitsen sitä.
Viimeyönä syntyi ystäväpariskunnalle kaksoset. ❤💙
Tyttö ja poika. Pienet uudet ihmisen alut.
Miten vilpittömän onnellinen voinkaan olla?
Olin varma, että tuo kaksosten syntymä ahdistaa minua, mutta tälläkertaa ei olekaan niin. Päinvastoin. Olen haljeta onnesta. Sekä vanhempien puolesta, että vauvojen puolesta. He kaikki ansaitsevat toisensa, ja ikuisen onnen. Siinä kodissa riittää rakkautta. Onneksi.
Niin kovin onnellinen olen myös sisarusteni lapsista. Vanhempi kummipoikanen nukkuu juurikin tällähetkellä tuolla vierashuoneessa. Niin iso poika jo. Reipas ja kohtelias nuori miehen alku. Eilen sain myös ihastella siskoni pojan aitoutta. Hän on pian 9 kuukauden ikäinen ja oppii jokapäivä uusia taitoja, joilla maailmassa pärjää.
Se lapsen nauru. Puhdas ja niin viaton. Onni pienistä asioista.
Sen kun osaisi itsekin.
Osaisi olla onnellinen. Nauttia elämän pienistä onnenmurusista, joita jokaiseen päivään sisältyy. Olla onnellinen siitä mitä on. Nauttia tästä hetkestä. Koska se on kuitenkin tärkeintä mitä tällähetkellä on.
Huomisesta ei koskaan tiedä.
Ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. Tuoko mitään?
Ensiviikko pelottaa, vaikka samalla tunnen syyllisyyttä siitä, miksi en ole innoissani. Miksi en ole onnellinen mahdollisuudesta? Siellä se D6 on vielä pakastimessa. Autuaan tietämättömänä maailman julmuudesta. Maailman mahdollisuuksista.
Viimeaikaiset maailman tapahtumatkin, Venäjän pakotteet, pakolaisvirta, terrori iskut, raiskaukset, lentokoneiden pudotukset. Mikä ihmisiä vaivaa?
Eniten silti, edelleen haluisin olla äiti.
Suojelisin häntä parhaan kykyni mukaan kaikelta maailman pahuudelta. Ja tiedän että mieheni suojelisi meitä molempia.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti