Mistä syystä tätä kaikkea jaksaa?

Välillä, tai itseasiassa oikeastaan kokoajan sitä miettii, että miksi tätä projektia oikeasti jaksaa?
Ja siihenhän on vain ja ainoastaan yksi syy.
Siksi, että me ihan oikeasti halutaan vanhemmiksi.

Me halutaan lapsi, ja me halutaan olla perhe, jolla on lapsi tai jopa lapsia. Sen lisäksi minä haluan kokea sen, miltä tuntuu olla raskaana, ja miltä tuntuu synnytys, imetys ja äitiys. Miltä tuntuu se, että saan syliinii pienen ihmsen alun, joka on osa meitä.
Miltä tuntuu se, että meidän vastuulla on joku muu, kuin vain me itse?
Sitä me halutaan ja siksi me tätä jaksetaan. Me halutaan olla kahden sijasta kolme.

Olen monesti miettinyt sitä, että miltä se tuntuu, kun sen oman lapsen saa ensimmäisen kerran syliinsä? Miten paljon voi rakastaa?
Sitä ei voi kukaan kuvailla, eikä sitä voi kuvitella. Se pitää kokea. Äidin ja isän rakkaus.
Rakastanhan minä miestäni. Rakastan välillä ehkä jopa enemmän kuin itseäni. Niin paljon, että se välillä satuttaa. Onko se oman lapsen rakastaminen kuitenkin erilaista? Epäilisin, että on. Mutta en tiedä.

Tähän projektiin antaa voimia sisarusteni lapset. Kaikkia heitä olen hoitanut, paljonkin. Ja mielelläni. He irrottavat minut arjesta. Pitävät jalat maassa. Antavat todellista ja vilpitöntä rakkautta. Minä saan antaa myös heille rakkautta ja hellyyttä. Saan hoivata, lohduttaa, kuunnella, kertoa, neuvoa, oppia itse uutta. Saan kuulla hauskoja juttuja, lukea satuja, leikkiä leikkejä, opettaa heille uusia asioita, saan myös kasvattaa ja komentaa heitä kuin omiani.
Koskaan en ole tähän sisaruksiltani lupaa kysynyt, mutta näin olen aina toiminut.
Mielestäni lapsia kasvattaa koko perhe. Mummot ja vaarit, tädit, sedät ja sisarukset.

Vanhemmat viimeisen sanan aina sanoo, eikä heidän kasvatustapaansa voi eikä saa kyseenalaistaa. Ei kukaan. Mutta kasvattaa voi yhdessä, ja monellakin tavalla.
Meillä lapset saa rakkautta ja rajoja. Meillä he saavat olla omia itsejään. Saavat olla kuin kotonaan. Kiukutellakin. Ja tarpeen vaatiessa meillä joutuu jäähyllekkin. Mutta rakkaudella.

Tätä minä haluan. Oikeasti. Enemmän kuin mitään.
Tätä me haluamme. Ja tämän takia jaksamme jatkaa. Tämän takia me rakastamme toisiamme. Me haluamme tietää, miltä se tuntuu. Vanhemmuus.

-M-