Mistä ihmiset puhuu?
Työikäiset, varhaiskeski-ikäiset, ihmiset joihin itseni siis luen.
Ihmiset puhuvat lapsista. Aina ja jokapaikassa. Miehet ja naiset, äidit ja isät, mummot ja vaarit.
Kahvihuoneessa, kaupan kassajonossa, terassilla, sosiaalisessa mediassa. Lapset ovat läsnä aina. Erityisesti se tuntuu olevan tapetilla aina näin kesän jälkeen. Koulut ja päiväkodit alkaa ja vanhemmat palaavat töihin.
"Kuinkas teidän Mirjamarjaanan koulu on lähtenyt sujumaan?"
"Meidän Einoiivari kiukuttelee iltaisin, kun pitäisi mennä nukkumaan ajoissa ja mulla niiiiiin palaa käämit!"
"Hei, täällä äiti, Ootko jo herännyt? Syönyt? Pessy hampaat? Muista sammuttaa valot ja laita ovi lukkoon, kun lähdet kouluun!"
"Montakos lastenlasta sulla jo on? Mulla on seittemän, kolme poikaa ja neljä tyttöä."
HUOKAUS!
Istun mielummin kahvihuoneessa omaan pöytään ja olen lukevinani lehteä. Kuulen silti ympärilläni käytävät keskustelut. Käyn kaupassa, ja toivon etten tapaa ketään puolituttua. Ettei tarvitse puhua mistään. Kuulen silti ventovieraiden ihmisten keskusteluja. Lapsistaan.
Tänään on taas se päivä, että voisi hautautua maan alle. Antaa olla.
Kun kuuntelee ihmisten keskusteluja, ja sitä kuinka he kovin usein puhuvat siitä, miten hankalaa oli illalla, kun lapset eivät menneet kiltisti nukkumaan, että kuinka ensin piti saada raivokohtaus ja viedä Ile ja Jare jäähylle ennekuin iltapalan syönti onnistui.
Kuinka aamulla taaaaas myöhästyttiin päiväkodista, kun Lissu ei halunnutkaan laittaa kumppareita jalkaan.
Kun kuuntelee sitä, kuinka rankasti vanhemmat arvostelevat oman lapsensa sanomisia tai tekemisiä.
Satuttaa ja suututtaa.
Tekisi mieli huutaa noille aivottomille vanhemmille, että lopettakaa!!!!
Kuuntele mitä puhut ja ajattele mitä sanot.
Sinulla on joku, jota voit ehdoitta rakastaa. Ja joka ehdoitta rakastaa sinua. Pitää sinusta sellaisena, kuin olet (vaikka varmasti 13 vuotiaana saattaakin haistattaa sinulle pitkät).
Ja tarvitsee sinua, joka ikinen päivä. Tarvitsee turvaa ja rakkautta. Rajoja ja sääntöjä.
Asiat voi sanoa monella tavalla.
Ajatteles jos miehesi tai vaimosi puhuisi sinusta kahvihuoneessa tai kassajonossa arvostellen ja kritisoiden käytöstäsi. Olisiko se oikein?
Edelleen kahdestaan.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti