Äitiysloma on huomenna ohi. Tänään on viimeinen päivä.
Tuntuisi todella hurjalta, jos huomenna pitäisi oikeasti viedä vauva hoitoon ja lähteä itse töihin. Ei siis se töihin meneminen hirvittäisi, mutta tuosta vauvasta irtautuminen hirvittää.
Hän on nyt juuri siinä vaiheessa, että oppii kokoajan uusia juttuja. Eikä minun luonto anna periksi jäädä niistä vielä paitsi. En haluaisi jäädä paitsi mistään Martin elämässä. Mutta tosiasiahan on, että joskus sinne hoitoon lapsi on vietävä.
Onni on, että meidän kohdalla se aika ei kuitenkaan ole vielä. Ei vielä hetkeen.
Elämäni ensimäinen äitienpäivä oli reilu viikko sitten. Vaikka en olisi saanut yhtäkään kukkaa, suklaata tai lahjaa, ei sillä olisi ollut merkitystä. Merkitystä on vain noilla elämäni kahdella miehellä, miehillä jotka ovat tehneet minusta äidin.
Olen onnekas, kun vihdoinkin olen Äiti. Maailman ihanimmalle ja iloisimmalle pienelle poikaselle. Olen kiitollinen miehelleni. Ja suunnattoman kiitollinen lääketieteelle, sekä TAYS:in Lapsettomuus-ja hormonipoliklinikalle meidän sukusolujemme yhteensaattamisesta.
Kiitettäviä riittäisi pitkä liuta, vielä sukusolujen yhteensaattamisen jälkeenkin. Mutta josko nyt eläisin tätä hetkeä, ja olisin onnellinen joka ilta sen päivän parhaista hetkistä.
Tänään tuo paras hetki oli, kun olimme rattailemassa yhdessä koko perhe. Pellon poikki pikitielle, naapurin moikkaaminen, aurinko paistoi, linnut lauloi, traktorit huristi läheisillä pelloilla ja paska haisi.
Sanotaan, että hajussa kasvaa. Ja se pitää paikkansa. Maalla on ihmislapsen hyvä ja turvallinen kasvaa. Oppii elämän realiteetit ja tietää mistä ruoka tulee, ja miten kova työ kotimaisen ruuan tuottamisen eteen tehdään.
Kevät on parasta aikaa vuodesta. Elämä alkaa uudelleen. Puihin tulee lehti, luonto alkaa vihertää. Kylvetään ja laitetaan kasvamaan yhtä ja toista. Linnut tekee pesiä, kissat saa pentuja, ojissa on sammakonkutua.
Meillä maahan on laitettu kasvamaan perunoita, porkkanoita, sipulia ja herneitä. Kasvihuoneeseen kurkkua, avomaankurkkua ja tomaattia. Vielä on laittamatta punajuuret, tilli, salaatti sekä maissi, joka saa pariviikkoa ensin itää vielä sisällä ikkunalla.
Salli-kissu sai kolme suloista pentua viimeviikolla, joten Martti pääsee kesällä kissanhoitopuuhiin.
Pikku kelmi oppi eilen kääntymään vaunuissa vatsalleen. Ja siitähän ei tietysti hyvä heilu. Koko vaunut huojui, mutta vauvaa vain nauratti.
Tänä aamuna siis haimme vintistä vaunuihin ratasosan ja vaihdoimme käyttöön sen. Vauva nukkui tänään ensimäiset unet turvavöissä. Ja näyttipä tuo uni niinkin maistuvan.
Hän on oppinut myös vilkuttamaan ja moikkaakin kaikkia nyt mennen tullen. Vilkuttaa isille vielä sittenkin, kun ovi on jo mennyt kiinni.
Hellyyttävää.
Onnellinen, iloinen, ylpeä.
Ä I T I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti