Onnen määritelmä minulle.

Kuluneen vuoden aikana minulle on selvinnyt se oman elämäni onnellisuuden määritelmä. Ja yhdellä sanalla sanoen se on perhe.
Perhe on tuonut minulle niin sanoin kuvaamattoman paljon onnellisia hetkiä, ettei sitä pysty oikeasti kenellekkään selittämään.
Ei sitä välillä oikein käsitä itsekään.

Nuo elämäni kaksi tärkeintä miestä tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi ihan joka päivä. Tottakai he myös kiristävät välillä pinnani äärimmilleen, mutta sitähän onni on. Elämää, joka on aitoa. Pitkine ylämäkineen ja pienine pudotuksineen.
Olisi kovin tylsää, jos elämä olisi tasaista puurtamista päivästä toiseen.
Onneksi noiden kahden kanssa elämä ei siihen tylsään uomaan ainakaan vielä ole laskeutunut. Enkä kyllä oikein jaksa uskoa, että niin aivan vielä kävisikään. Tuskin koskaan.

En ala tässä kertaamaan sen kummemmin, mitä meille tämän vuoden aikana on tapahtunut, mutta paljon on. Paljon on opittu, koettu, tunnettu ja nautittu.
Erityisen onnellinen olen siitä, että ahkera yrittäjäisi elättää meitä, niin että minun on ollut mahdollista olla Martin kanssa kotona.
Kotihoidon tuella ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta tähän. Ei sillä rahalla suurta merkitystä tällähetkellä ole, mutta raaka tosiasiahan se on, että rahalla se elämä pyörii. Vaikka olisi kuinka omavarainen, ja pakastin täynnä ruokaa, niin kaupassa on silti käytävä, kun ei meillä ole sitä lehmää, eikä myllyä.
Laskut on maksettava, vaikka kuinka kaiken turhan olisi karsinut pois.
Täällä pöndellä asuessa esimerkiksi auto kuluineen on välttämättömyys.

Suurin kiitos siis elämäni tukipilarille, isimiehelle, joka mahdollistaa meille monta asiaa, vaikka minulle ei rahaa mistään näppiin tulekaan.
Toiset kiitokset kaikesta avusta menee mummoille ja paapalle. Martin hoitamisesta ja meille vanhemmille oman ajan antamisesta. Vaikka en sitä niin suuremmin kaipaakaan, niin on silti ihan superia päästä aika ajoin tuulettamaan pääkoppaa.
Erityiskiitos menee fitnesin naisille, te tiedätte, että te ootte parhaita.

Tulevalta vuodelta en odota mitään muuta kuin terveyttä. Kun kaikki pysyy terveenä, on elämän perusta kunnossa. Tiedossa on myös sairaalareissuja, kun Martin kättä operoidaan kevään aikana. Sitä yritän olla murehtimatta sen kummemmin etukäteen.
Hyvin se menee, kun niin jaksaa uskoa.
Haasteita se tuo, mutta miksi me ei sitä otettaisi vastaan ja selvittäisi siitä?
Sen olen oppinut, että ei meitä ihan pieni kaada. Ollaan tässä nyt selvitty jo monesta muustakin, suuremmastakin haasteesta.

Kotona saan onnekseni olla vielä tulevan vuoden syksyyn saakka. Saan nähdä ja kokea pikkuisen kanssa vielä monet metkut ja temput.
Opetellaan vielä monta asiaa yhdessä kotona, ennenkuin äiti palaa töihin ja Martti aloittaa oman uransa päiväkodissa ja koulussa ja rippikoulussa ja opiskelemassa ja armeijassa ja ja ja...... Hirvittää jo etukäteen että miten riivatun nopeasti aika kuluu ja kaikki tapahtuu.

Olkaa kaikki onnellisia. Joka ikinen päivä siihen löytyy aivan varmasti jokin syy. Katsokaa vaikka ympärillenne.
Olkaa kiitollisia siitä, mitä teillä on. Tai kiitollisia siitä mitä teillä ei ole.
Nauttikaa elämän antamista pienistäkin asioista. Niistä olemattoman pienistäkin.
Antakaa hyvän kiertää.
Muistakaa hymyillä, ja nauraa ääneen.
Hymyllä voit pelastaa joskus vaikka jonkun tuntemattoman päivän.
Olkaa vilpittömiä niinkuin lapset.
Heittäytykää. Ja jos mahdollista, leikkikää, edes joskus.

Meidän pieni perhe aikoo tehdä näitä asioita ensi vuonnakin.
Meidän perhe aikoo elää.

Hyvää uutta vuotta sinulle. <3
Mari