Taapero TAHTOO

Pikkuhiljaa se alkaa. Tahtominen.
Ja kun se oma tahto ei mene läpi äitin tai isimiehen sormien, niin suu vääntäytyy niiiiiiin surkean alakuloiselle mutkalle, leuka väpättää ja kyynel vierähtää poskelle jo ennen korvia huumaavaa ääni itkua.
Toistaiseksi näitä vielä on melko harvassa, mutta osaan odottaa niitä enenevässä määrin tuleviksi.

Tahtomisethan on juuri sellaisia, että äitin pumppu on jo ehtinyt pysähtyä ja hypätä kurkkuun, ennenkuin voi sännätä kieltämään, tai korjaamaan tilannetta muulla tavalla. Lempipuuhiin kuuluu muunmuassa: Sohvan selkänojan päällä seisominen ja sälekaihtimen rämpyttäminen. Nojatuolin käsinojalla seisominen yhdellä jalalla ja valokatkaisijan rämpyttäminen ees taas. Keittiön pöydälle kiipeäminen. Pakastimen säätäminen superjäädytykselle. Kissan hiekkalaatikon puupellettinappuloiden suuhun laittaminen. Vessanpöntössä sormien uittaminen (kaikki ovet on muistettava sulkea perässään, jos kyseiseen paikkaan ei mennä saa).

Hellan ja uunin säätönupit on jo aikapäivää otettu irti. Kaikki irtotuolit on kannettu vinttiin, odottamaan parempaa päivää. Kaikki viherkasvit on korkealla. Kielletyt kaapit ja laatikot on joko teipattu kiinni, tai isimies on asentanut niihin salvat.
Muuten hän saa leikkiä vapaasti kaikkien kaappien antimilla. Vain ne on kiinni, joissa on jotain tärkeää, särkyvää tai vaarallista.

Tahtominen tulee myös suusta, muutenkin kuin itkuna.
Mammaaamm mam, on yleissana kaikelle mitä hän haluaa. Se tarkoittaa anna, nam, tutti, maito, jne...
Mämä on tämä. Hän kiikuttaa minulle päivästä toiseen saman isin ostaman hupparin, jossa on vetoketju. Mämä pitää laittaa joka aamu päälle. Ja mämä pitää laittaa kiinni.
Sitten hän hiimailee huppari päällä avaten ja sulkien vetoketjua edes takaisin.
Ikkunasta hän tiirailee kovasti ja näyttää; TUOJA. Ja tuollahan on milloin kissa, traktori tai ei mitään. Mutta kuitenkin, tuoja, tujja, tuuja.
Puhelin on puja, ja Marttihan rakastaa puhelimia. Äitin, isän ja mummon. Toimivia ja toimimattomia. Jopa pelkkiä puhelimen läppäkuoria. Ah.
Ja napa on PAPA. Moneta kertaa päivässä pitää tarkistaa, että onko oma, äitin ja isin napa tallella.

Paappa oli Martin ihan ensimäisiä sanoja, ja se tarkoittaa paapan lisäksi myös molempia mummoja. Hän yksinkertaisesti ei suostu sanomaan mummoa. Vaikka se aika ajoin lipsahtaakin suusta. Paappa on paappa.
Tietysti ne äitin monet muodot, isi on ikkä, kissa on kitta, tai ihan vaan ässän suhinaa.
Välillä hän katsoo ikkunasta ja sanoo; EI OO KOIJJAA. Ja tottahan tuo, eihän meillä ole koiraa.
Viimeisin sana, tai hokema on JOPPEJOPPEJOPPE. Eikä meillä ole harmaintakaan aavistusta siitä mitä tuo joppe mahtaa tarkoittaa. Vai tarkoittaneeko mitään?
Hassu pieni papana. Melkoinen höpöttäjä. Innolla odotan sitä, että millainen tarinankertoja hänestä vielä kehkeytyy.

Vuosi on alkanut meillä sairastellen.
Isi on ollut sairaana jo kohta 2 kuukautta. Taas hän niistää ja pärskii.
Marttikin on sairaana jo toista kertaa tälle vuodelle. Viime perjantaina kävimme lääkärissä toteamassa korvatulehduksen ja keuhkoputken tulehduksen. AB kuuri, Ventoline, Flixotide, Montelukast, ja tarvittaessa ibuprofeiinia tai parasetamolia. Lisäksi maitohappobakteeria, precosaa, gefilusta sekä ahkerasti baby vaccia.
Luojan kiitos Martti ottaa kaikki lääkkeet super esimerkillisesti. Kipittää polvelle ja avaa suun. Mam mam.
Babyhalerilla otettavat lääkkeet menee sujuvasti. Hän oikein ajatuksella hengittelee syvään. Sekä niistäminen baby vacilla. Martti laittaa imurin päälle itse, ja istuu syliin niistettäväksi. Jos oikein syvältä tulee sitkeää limaa, niin yököttää vaan, mutta ei itketä. Eikä väkisin tarvitse näistä tehdä mitään.
Me ollaan alusta asti yritetty tehdä näistä hetkistä rauhallisia ja mukavia. Mitään ei koskaan ole tehty väkisin. (Paitsi niistetty kyllä joskus kun hän oli pienempi, eikä ymmärtänyt vielä että niistäminen helpottaa oloa)

Martille on kyllä syntymästä asti annettu koko ajan jotain tippoja, vitskuja, rautaa ja muuta. Lääkäreitä on tavattu paljon, kaikenlaisia kokeita ja tutkimuksia riittävästi. Ehkä hän tietää, että loppujen lopuksi nämä on ihan hyviä juttuja, eikä satu kauaa, jos joku sattuakseen on.
Huonoja kokemuksia lääkärikäynneistä ei ole. Luottolääkärimme on Linnan Mervi, joka oli lastenlääkärinä Martilla jo keskolassa, ja hänellä olemme käyneen keskoskontroleissakin suurimmaksi osaksi.
Toinen on Reismaan Eerika, joka on lastenlääkäri Terveystalolla Seinäjoella. Loistavia lääkäreitä kumpainenkin.

Nyt toivotaan pikaista paranemista, ja sitä että talvi kestäisi vielä hetkisen, vaikka kovasti kevättä kohti jo mennäänkin.

Taaperon äiti, ja iloinen siitä.
Mari