Liian kiltti vauva?

Voiko vauva olla liian kiltti?
Odotan yhä sitä yötä, kun valvotaan ja itketään molemmat väsyämme. Vielä sitä yötä ei ole ollut. En voi sanoa, että olisin kertaakaan tuntenut itseäni väsyneeksi, ja olenkin nyt ajatellut, että pääsen liian helpolla. Tiedän kuitenkin, että tuo yö tulee vielä meillekin.
Yritän päästä tuosta tunteesta eroon ja nauttia tämän hetkisestä tilanteesta muistaen sen, ettei tie tähän tilanteeseen ollut helppo. Sanoinkin silloin odotusajan loppupuolella, että vauvan täytyy olla sitten kiltti, kun alku oli niin vaikea. Tuolloin vielä toki autuaan tietämättömänä ennenaikaisuudesta, pikkukeskosuudesta, ajasta keskolassa, käden rakenteellisesta viasta, tyräleikkauksesta ja keskosuuden erityisseurannasta fysioterapeuttineen ja ravintolisineen & vitamiineineen.
Ehkä kuitenkin olen ansainnut kiltin vauvan?

Silti ajatuksissani on kaikki ne äidit, joiden vauvat ei nuku. Ne jotka kärsivät koliikista tai maitoallergiasta tai jostain muusta mikä saa vauvan itkemään tai nukkumaan huonosti. Sympatiat heille, koska kaikki ansaitsisivat kiltin vauvan, alun jossa voisi nauttia äitiydestä ja iloita vauvasta. Uudesta elämästä.

Martti on nyt 3 kuukauden ikäinen. Painoa yli 4 kg ja pituuttakin yli 50 cm. Periaatteessa täysimetyksellä. BMF-ravintolisää on jäljellä muutama pussi ja lisää en aio apteekista hakea. Tämä pikku vilperttihän on nimittäin alkanut hylkiä tuota jauhomaitoa. Vaikka se minun maitooni onkin sekoitettu, niin maistuuhan se varmasti kovin erilaiselta. Vauva kasvaa ja minun vaistojeni mukaan voi hyvin. Rautalisä, d-vitamiini ja relatipat jatkuu toistaiseksi maidon lisänä.
Olemme aloittaneet myös kiinteiden ruokien maistelun. Tällähetkellä listalla on bataatti jota on nyt syöty reilu viikko ja päärynä, jota on maisteltu myös muutamana päivänä. Näiden lisäksi päivittäin herkutellaan puolukalla, josta Martti pitääkin kovasti. Kielessä on hieman sammasta ja mielestäni puolukka oli lempeämpi lääke siihen, kuin sitruuna.

Meidän arki koostuu pitkistä yhteistä aamuheräämisistä, pusuttelusta, pesuista, pukemisesta, vaipanvaihdosta, syömisestä, seurustelusta, valokuvaamisesta, vaunulenkeistä, kyläilystä, kaupassakäynnistä, pyykinpesusta, ruuanlaitosta, somettamisesta, sylittelyistä, iltarutiineista ja yöunista. Unohtamatta aikaa isimiehen kanssa. Rakkautta, pieniä asioita, äidin ja isin yhteisiä hetkiä, kun vauva nukkuu.
Mitä muuta me tarvitaan? Ei mielestäni muuta.

Kolmen viikon kuluttua meillä on aika käsikirurgille, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Tuo ensitsekkaus on Seinäjoella, kun TAYS:in kirurgi Pasi Paavilainen käy lastenpolilla vierailevana lääkärinä.
Yksi Tampereen reissu meillä varmaankin vielä on edessä. Kättä jollain tavoin uskoakseni  operoidaan. Niin, että pinsettiote saadaan toimivaksi.
Eletään nyt kuitenkin hetki kerrallansa. Nautitaan elämästä, ja siitä mitä se tällähetkellä antaa.

Äiti. Onnellinen ja tyytyväinen äiti.
Minä.