Pienen beben elämää, ei enempää, ei vähempää.

Perjantain 22.4. kontrollikäynti huojensi mieltä hieman.
Vaikka kovin pikkuinen Hän on edelleen. Tasaisesti kuitenkin kulkee mitoissansa alakäyrällä. Nyt ei tarvinnut arpoa kätilön kuvailtavana, vaan aika oli onneksi lääkärille. Ja kun lääkäriksi vielä sattui osaston ylilääkäri, joka viimeksikin kätilön jälkeen asioita varmisteli, niin helpotti se omaa pääkoppaa kummasti.
Haluan mielummin kuulla rehellisesti ja suorapuheisesti sen, miten asiat ovat. Enkä jäädä epätietoisuuteen ja arpomaan asioita omassa päässäni.
Sehän ihmisen hulluksi saa, jos alkaa ihan itse tekemään diagnooseja, ja googlaamaan mahdollisia tekijöitä tai sitä mitä asioista mahdollisesti seuraa.

Lääkäri ultraili kaikessa rauhassa, mittaili tarvittavat mitat ja tsekkasi vielä tuon sydämenkin huolella.
Sydän oli kunnossa, siitä ei löytynyt mitää poikkeavaa. Mitat antoi painoarvioksi 410 g. Eli Hän tosiaan oli kasvanut viime kerrasta riittävästi. Tasaisesti alakäyrällä. Kaikki mitat oli kasvanut samaan tahtiin.
Istukka on vain niin täydellisesti tuossa edessä, että hänen kuvaamisesna on haastavaa. Lääkäri oli jopa sitä mieltä, että saattaa olla, ettei 3d kuvaa saada koko raskauden aikana, jos istukka on ja pysyy noin. Istukan ja beben väliin tarvittaisiin ilmeisesti enemmän tilaa, niin että kuvaus onnistuisi.

Mehän kyllä pärjätään ilmankin, näkeehän Hänet sitten, kun Hän syntyy. Toinen mitä ei vieläkään ole kunnolla nähty, on sukupuoli. Salamyhkäinen kaveri. Ja toisaalta aivan samantekevä tieto. Edelleen tärkeintä on se, että Hän syntyy elävänä tähän maailmaan. Meidän perheeseen.

Lapsiveden määrääkin mittailtiin, ja sitä on vähän, mutta riittävästi vielä. Siinä on tuon kasvun lisäksi toinen asia mitä meistä kontrolloidaan. Istukan virtauksia mittaili lääkäri myös hyvin tarkasti. Virtaukset oli kunnossa. Hyvät.
Eli vieläkään siis ei selvinnyt syytä tuohon hitaampaan kasvuun.
Sen verran vielä tsekattiin, että sain käydä jättämässä 7 putkilollista verta, tarkistetaan virusvasta-aineet.
Muistaakseni nuo on kyllä katsottu silloin hoitojen alkaessa, ja silloin kaikki oli kunnossa. Mutta parempi tietysti varmistaa, kaikki mahdollinen.

Nyt me jatketaan mahdollisimman normaalia elämää. Edellenkään suurempia ponnistelematta. Ainakin tuo vatsan seutu on pyöristynyt, ja pikkuiset liikkeet tuntuu hiljakseen tuolla kyljissä. Dopplerilla edelleen kuunnellaan tuota tasaista sydämen jumpsutusta. Se saa hymyn huulille.

Niin ja olinhan neuvolassakin tällä viikolla. Sain raskaustodistuksen Kelaa varten, tein äitiyspakkaushakemuksen, sekä äitiysraha/vanhempainraha hakemuksen.
Virallinen äitiysloman alkamispäivä on 13.7. Nyt pitäis vielä hoitaa Hänelle vakuutus. Ja olishan tässä vielä käytännön hankitoja tehtävänä. Turvakaukalon haluan uutena, vaunuilla ei niin ole väliä, kunhan on siistit, helpot käyttää ja laittaa kasaan.
Päivä kerrallaan. Intoilematta, mutta ei ehkä ihan niin kauhuissaan.

Lapseton, raskaana, rakastunut.
-M-